文法ぶんぽう Kielioppi

Japanin kielestä yleisesti

Japanissa puhutaan eri asuissa, riippuen siitä kuka on vastapuolella.
Perus jaottelussa käytetään kolmea eri tasoa:
普通体ふつうたい Futsūtai - Tavallinen / epämuodollinen puheasu. Tätä käytetään normaalisti vain perheen, ystävien tai itseä nuorempien kanssa keskustellessa. Tällä tavalla puhuttaessa verbeissä käytetään sanakirjamuotoa ja desu-pääte jää pois, tai käytetään lyhyempää da-päätettä.
丁寧体ていねいたい Teineitai - Kohtelias puheasu. Tätä käytetään keskustellessa, vieraiden, tuttavien, sekä vanhempien tai ylemmässä hierarkiassa olevien kanssa. Verbeissä käytetään kohteliasta masu-muotoa ja lauseet päätetään kohteliaaseen kopulaan desu.
敬語けいご Keigo - Kunniakieli.
Tätä käytetään keskustellessa esim. asiakkaiden, esimiesten, tai vieraiden kanssa. Myös voi olla hyvä käyttää jos on mokannut pahasti. Keigo jaoitellaan vielä muutamaan eri tasoon eli, Sonkeigo, Kenjōgo, Teichōgo ja Bikago.

Hiragana

Pääasiallinen tapa kirjoittaa japania. Käytetään silloin kun sanat ovat japanilaisperäisiä.

Hiragana taulukko

Katakana

Tätä kirjoitusasua käytetään kun kirjoitetaan lainasanoja.

Katakana taulukko

Kanji

Alun perin Kiinasta lähtöisin oleva kirjoitusmuoto, mikä on otettu käyttöön Japanissakin, kun heillä ei vielä ollut omaa kirjoitusjärjestelmää. Tästä syystä kanji merkeillä on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kaksi lukutapaa, eli 訓読くんよ み Kun’yomi joka on Japanilainen lukutapa ja 音読おんよみ On’yomi, joka perustuu Kiinalainen ääntämiseen.
Kun-lukutapaa käytetään yleensä silloin, kun kanji-merkki on yksinään tai sen perässä on hiragana merkistöä esim: 山 = yama, eli vuori.
On-lukutapaa käytetään yleensä yhdyssanoissa, sekä sanoissa joissa on kaksi tai useampia kanjeja yhdessä esim: 火山 = kazan (zan-osa sanasta), eli tulivuori.

Kanji taulukko

Tämä taulukko ei ole täydellinen, mutta päivittyy sitä mukaan, kun julkaisija saa aikaiseksi / päänsärky helpottaa.
"Kuka tähän junaan hyppää ja nämä opiskelee, saa hän minun kunnioituksen!"
アキ 令和8

Verbit

Verbit ovat tekemistä.
Alla olevassa taulukossa muutama esimerkki miten verbit taipuvat eri aikamuodoissa. Huom. viimeisenä yksi poikkeuksista. (Voi olla myös muitakin, mutta ei ole tullut vastaan)

Japanin kieliopissa on kaksi pääasiallista verbiryhmää, I ja II, jotka taipuvat hieman eri tavoin. Epäsäännöllisiä verbejä on vain kaksi!

• Perusmuoto on muoto, jossa sana löytyy sanakirjasta.
• masu-muoto on kohtelias muoto, jota käytetään yleisessä keskustelussa, esim. kadulla tavatessa tuntemattoman, joka ei ainakaan ole huomattavasti vanhempi.
• te-muotoa käytetään pyyntöihin (menethän), jatkuvaan tekemiseen (olen syömässä), tai verbien yhdistämiseen (syödä ja mennä elokuviin) Esim: 食べてください syöthän
• tai-muodolla ilmaistaan halua tehdä
  Esim: 寿司を食べたい Haluan syödä sushia., たべたくない En halua syödä.
• ni-muodolla määritetään tarkoitus
  Esim: レストランへ食べに行く resutoran e tabe ni iku
• Potential-muotoa käytetään ilmaisemaan pystymistä (voin syödä)
  Esim: 寿司が食べられる Voin syödä sushia
  Jos se on passiivissa
  Esim: 食べられる tulla syödyksi
• Causativessa laitetaan joku tekemään
  Esim: 食べさせる aittaa joku syömään

Partikkeleilla määritetään mitä sanotaan

Japanissa on muutamia partikkeleita 助詞 じょし, joilla määritetään sanan tehtävä lauseessa.
Tässä muutama yleinen. (normaalisti partikkelit kirjoitetaan yhteen, mutta tässä tapauksessa laitoin välilyönnin eteen- ja taakse, jotta esimerkki on helpommin huomattava)

• は (wa) on teemapartikkeli, mikä merkitsee lauseen teeman tai aiheen. Esim:
  わたし は 日本語のがくせいです。
  Watashi wa nihon-go no gakusei desu.
  Minä olen japaninkielen opiskelija.
• が (ga) on subjektipartikkeli, eli sillä korostetaan lauseen kohdetta tai tekijää. Esim:
  駅　が　あります。
  Eki ga arimasu.
  Asema on olemassa / Täällä on asema.
• を (o) on objektipartikkeli, eli merkitsee tekemisen kohteen eli objektin. Esim:
  みず を のみます。
  Mizu o nomimasu.
  Juon vettä.
• の (no) on omistus- ja liitospartikkeli, eli sillä yhdistetään substantiiveja. Esim:
  これはわたし の くるまです。
  Kore wa watashi no kuruma desu.
  Tämä on minun autoni.
• に (ni) kohdepartikkeli (voi liittyä myös aikaan tai paikkaan). Esim:
  コンビニ に いきます。
  Konbini ni ikimasu.
  Menen lähikauppaan.
  7時 に おきます。
  Nana-ji ni okimasu.
  Herään kello seitsemän.
• へ (he) on suuntapartikkeli, eli se osoittaa liikkeen suunnan. Esim:
  にほん へ いきたいです。
  Nihon e ikitai desu. (h- kirjain häviää)
  Haluaisin mennä Japaniin. (Japaniin päin)
• で (de) paikka-, väline- tai syypartikkeli, eli sillä osoitetaan missä tapahtuu. Esim:
  レストラン で たべます。
  Resutoran de tabemasu.
  Syön ravintolassa.
  くるま で いきます。
  Kuruma de ikimasu.
  Menen autolla.
• と (to) on yhdistävä partikkeli, eli sitä käytetään kuin suomen kielen "ja", tai "kanssa" sanaa. Esim:
  ごはん と たまごをたべました。
  Gohan to tamago o tabemashita.
  Söin riisiä ja kananmunaa.
  ともだちとあそびます。
  Tomodachi to asobimasu.
  Vietän aikaa ystävän kanssa.
• も (mo) "myös" tai "sekä". Esim:
  わたし も 日本語がすきです。
  Watashi mo nihon-go ga suki desu.
  Minäkin pidän japanin kielestä.
• か (ka) on kysymyspartikkeli, eli lisäämällä se lauseen loppuun lause muuttuu kysymykseksi. Esim:
  あれはなんです か。
  Are wa nan desu ka?
  Mikä tuo on?
• ね (ne) on lauseen lopetuspartikkeli, mikä muuttaa lauseen kysymään kuulijalta että "eikö niin". Esim:
  いいてんきですね。
  Ii tenki desu ne.
  Onpa hyvä sää, eikö olekin?
• よ (yo) on lauseen lopetuspartikkeli, mikä korostaa uutta tietoa, tai voidaan käyttää jos puhuja on erityisen varma asiastaan. Esim:
  あさごはんはおいしいです　よ　！
  Asagohan wa oishii desu yo!
  Aamupala on hyvää, usko pois!

Pelejä

Täältä löytyy pelejä millä voitte testata oppimaanne.

hiraganapeli

katakanapeli

kanjipeli

partikkelipeli

Takaisin ylös ↑

← Takaisin etusivulle